perjantai 30. syyskuuta 2016

Päättömien kanojen paimenpoikina Buddha ja psykologit

Kuva: Stefan Rüdiger

Tunnustan, olen tietoahmatti ja kiinnostunut vähän kaikesta. Courseran opiskelualusta on loppumaton runsaudensarvi ja olen löytänyt sieltä jälleen mielenkiintoisia aiheita. Opiskelu on ilmaista, siitä ei tule roinaa tai jätettä, ja henkinen pääoma vain kasvaa. Suosittelen kaikille! Muita kurssialustoja ovat esim. edX.

Ahmin tällä hetkellä luentovideoita kahdesta kurssista: Emergence of Life (University of Illinois at Urbana-Champaign) ja Buddhism and Modern Psychology (Princeton University). Elämän synty ja kehitys ei ehkä kiehdo yhtä suuresti sinua, sitä vastoin jälkimmäinen kurssi tuntuu antavan sellaisia ajatusten ituja, joita tässä blogissa voisin kasvattaa.

Dalai Lama on sanonut, että buddhalaisuus on tieteen kanssa sopusoinnussa, ja kannustanut tiedemiehiä tutkimaan mietiskelyä ja buddhalaisia opetuksia kriittisesti. Kurssilla käydään läpi tämän hetken käsityksiä siitä, onko varhaisissa buddhalaisissa mielen kuvauksissa sittenkin jotain järkeä evoluutiopsykologian valossa, mitä tapahtuu mietiskelyn aikana ja voiko se tehdä meistä parempia ihmisiä.

Buddhalaisuus on siitä erikoinen uskonto, että sitä voi harjoittaa uskomatta mihinkään yliluonnollisiin voimiin. Todella harva on kuulemma historian aikana valaistunutkaan, joten sillä on oltava muita hyviä jokapäiväisiä vaikutuksia.

Katoavissa asioissa roikkuminen

Kurssilla on käyty läpi buddhalaisuuden perusopetuksia ihmisen kärsimyksestä ja sen syistä. Neljä jaloa totuutta menevät omin sanoin vähän seuraavaan tapaan:

1. Elämässä on tuskaa ja tyytymättömyyttä
2. Tuska johtuu katoavaisten asioiden haluamisesta ja niissä roikkumisesta
3. Haluamisesta ja roikkumisesta irrottautuminen johtaa nirvanaan
4. Tuskasta pääsee eroon seuraamalla kahdeksanosaista polkua.

Polkuun kuuluu tiettyjen oikeiden asioiden tekeminen, ja yksi niistä on oikea "mindfulness". Mietiskelemällä pääsee tilaan, jossa asioita voi tarkastella juuri sellaisena kuin ne ovat.

Ajattelin heti, että buddhalaisuudella ja minimalismilla tuntuu olevan jonkin verran yhteistä. Sitä muuten pohditaan esimerkiksi tässä Minimal Studentin bloggauksessa.

Mieli juksaa meitä koko ajan

Katoavaisista asioista irrottautumisen lisäksi buddhalaisuuden opetuksia on se, ettei pysyvää, toimintaa hallitsevaa "itseä" ole olemassa. Tätä ajatusta on käyty läpi psykologian näkökulmasta.

Erilaiset psykologiset tutkimukset ihmisillä ovat paljastaneet harhoja ja ajatusvinoumia, joita mieli meille esittää "todellisuutena". Osa näistä oli minulle tuttuja jo sosiaalipsykologian kurssilta, kuten se, että keskimäärin ihmiset pitävät itseään keskimääräistä parempana autonkuljettajana (matemaattisesti tietenkään kaikki eivät voi olla oikeasti keskivertoa parempia) ja että oma onnistuminen selitetään tietenkin aina omaksi ansioksi, kun taas epäonnistuminen johtuu ulkoisista syistä kuten tilanteesta.

Minulla oli siihen varsin hyvä syy, jonka keksin juuri

Buddhalaisuuden opetuksissa sanotaan, että on tekoja, muttei tekijää. Psykologian tutkimuksissa on saatu tuloksia, että saatamme tehdä asioita (kuten valita kaupassa tietyn tuotteen) täysin satunnaisista syistä (kuten että se on oikeassa reunassa hyllyä), mutta keksimme asialle järjellisen selityksen jälkeenpäin, aivan tiedostamatta. Meillä on tarve vaikuttaa itsemme ja muiden silmissä järjellisiltä olennoilta, vaikka olemmekin oikeasti päättömiä kanoja.

Mieli, "itse", vaikuttaakin tutkimusten valossa olevan pohjimmiltaan enemmänkin jonkinlainen PR-tyyppi, jonka tehtävä on esittää toimintamme syyt itsellemme ja muille mahdollisimman hyvässä valossa, sen sijaan että se olisi se pomo päätösten takana. (Tämä saattaa selittää yhtä sun toista, vai mitä!)

On kiehtovaa, että jo vuosituhansia sitten oltiin ilmeisesti ihan oikeilla jäljillä näissä asioissa. (Kerrottakoon terveisinä siltä toiselta kurssilta, että elämän sukupuun todellinen kolmihaarainen muoto löydettiin vasta 1970-luvulla.)

Opiskelu jatkuu, ja mietiskelystä tulee lisää tietoa seuraavilla luennoilla. Jaan kanssasi kiintoisat ja hyödylliset tiedonmurut!

Jos sinua kiinnostaa kyseinen kurssi enemmänkin, tässä linkki: https://www.coursera.org/learn/science-of-meditation


Älä tyydy tykkäämään, jaa tämä blogikirjoitus ystävillesi!

torstai 22. syyskuuta 2016

Aurinko paistaa, lämmintä on! Hassuja postikortteja maailmalta



Minulle on siunaantunut laatikollinen postikortteja. Kävimme junnun kanssa yhtenä päivänä kaikki läpi ja lajittelimme ne. Osan korteista olen ostanut itse, mutta suurin osa on lähetetty sukulaisten matkoilta ja ulkomaalaisten kirjekaverieni kotipaikoista. Oi, mitä muistojen ilotulitusta se olikaan. Yksi italialainen kirjekaverini Fulvio kävi kerran lukioaikanani Suomessa ja taisi vähän ihastua minuun, korttivuoresta löytyi myös hänen matkanjälkeisiä vuodatuksiaan. Löysin myös paljon muiden silloisten kaverieni lähettämiä kivoja kortteja ja sydämessä läikähti lämpimästi.

Vanhoissa matkamuistokorteissa oli aika hassuja kuvia. Oikeasti, näin on omaa kaupunkia muinoin ajateltu markkinoitavan kivasti. Tässä on kolmentoista kortin kavalkadi. Mikä on suosikkisi? Kuva avautuu isompana, kun klikkaat sitä.



Terveisiä Rhodokselta. Toiset hankkivat ihosyöpää perämoottorin vieressä, yksi esittelee persvakoansa keskellä korttia.


Terveisiä Penedosta, Brasiliasta. Kalankasvatusaltaat ja eväkkään puristaminen ovat hienointa, mitä voi näyttää.


Terveisiä Jämsästä. Täällä asutaan joko loputtomissa betonilaatikoissa tai pikkuruisissa mökeissä, tervetuloa.


Terveisiä Szamotułystä. Täällä on tällainen iso kauppa, jonka edessä aina poseeraamme. Olemme myös saaneet kaupunkimme kolme autoa samaan kuvaan.


Terveisiä Valkealasta. Tänne meidän motelliin kelpaa kyllä tulla vaikka vähän hienommallakin autolla. Meillä on myös oikein cafeteria.


Terveisiä Kupiškiksesta. Tässä on meidän keskusta ja pääkatu neljän ruuhkassa.


Terveisiä Panevėžyksestä. Valitsimme tämän kuvan viihtyisästä ja kauniista hotellistamme, koska siihen sattui mukaan myös Pertin hieno villapaita.


Terveisiä Vela Lukasta. Täällä on kuivia mäkiä, palmuja ja rivi laatikkomaisia autoja.


Terveisiä Tallinnasta. Puoliautio parkkipaikka ja tyhjät lipputangot reunustavat hienosti tätä kalseaa tornia.


Terveisiä täältä jostain Liettuan neuvostotasavallasta, Sniečkus-kaupunkia ei löydy kartoista. Haluamme esitellä teille tämän riemukkaan ja inspiroivan kouluympäristön iloisine oppilaineen. No, ainakin sen koulun.


Terveisiä Gran Canarialta. Täälläkin punoitetaan ihanasti ultraviolettisäteiden hyväilyssä. Tapsa tuolla miettii mihin ihmeeseen hän juuri astui altaan pohjalla.


Terveisiä Costa Calabralta. Meillä on täällä hiekkaa, hiekkaa ja hiekkaa neljässä aivan samannäköisessä paikassa. Minne haluaisit mennä?


Terveisiä Linköpingistä. Haluamme esitellä teille torilla istuvan irvistävän mummon, jota nainen katsoo vihaisesti, vettä vuotavan häkkyrän ja puiston, joka on niin hieno että portit pidetään visusti kiinni teiltä turisteilta. Ettette tule sandaaleissanne meidän ruusuja tallaamaan.

Kiitos korteista :D



Älä tyydy tykkäämään, jaa tämä blogikirjoitus ystävillesi!

torstai 15. syyskuuta 2016

Oodi turhalle

Turha raapustus.

"Voi <#%&> kun meillä on kaapit täynnä turhaa roinaa!"

Turha roina odottaa kaapissa hiljaa ja kiltisti, kunnes ovi avataan. Ylläolevan puuskahduksen kuulee yleensä, kun a) kaapista yrittää löytää tiettyä tarpeellista esinettä b) kaappiin yrittää laittaa jotain c) pakataan kaapin sisältöä muuttolaatikkoon.

Mitä se turha on? Vanhaa tauhkaa? Puolison tavaroita? Laiskottelua?

On helppo leimata turhaksi sitä ja tätä. Ikääntyvä lähisukulaiseni kertoo, että hänen lapsuudenkodissaan lukeminen oli turhaa, kirjojen tuijottelun sijaan olisi pitänyt tehdä mieluummin jotain hyödyllistä.

Ennen vanhaan elämä oli kovaa, mitään ei tehty turhaan. Kaiken piti edistää hengissä pysymistä. Evoluutio karsii eliöistä pois energiaa kuluttavat ominaisuudet, joista ei ole hyötyä.

Minä ajattelen turhan olevan pahimmillaan jotain, joka on tiellä, joka sekoittaa, hämmentää, sumentaa. Turha estää näkemästä. Turhat tavarat hankaloittavat tarpeellisten löytämistä. Turha tekeminen kuluttaa voimia mutta ei tuota mitään.

Mutta on hyvääkin turhaa. Tyhjänpäiväinen ja tarpeeton onkin joskus pinnan alla enemmän.

Turha voi olla tarpeellista, joka ei ole vielä löytänyt paikkaansa.
Turha voi olla jotain aivoja nollaavaa, jonka parissa palautuu.
Turha voi olla mielikuvituksen ja luovuuden ravintoa.
Äärimmäinen turha on ei-minkään-tekemistä. Se on myös äärimmäisen tarpeellista.

Vaatii viisautta ja itsetuntemusta erottaa hyvä ja hyödyllinen turha huonosta ja kuluttavasta turhasta. Joskus ero on veteen piirretty viiva, samalla akselilla, kuten intohimo ja pakkomielle. Hyvä turha ei aiheuta tuskastumista tai syyllisyyttä. Hyvä turha antaa, ei vain ota.

Mietittäväksi: voisiko hyvä turha voi olla myös aineetonta, lainattua, vain muistijälkenä tai kuvana mukaan otettua?




Älä tyydy tykkäämään, jaa tämä blogikirjoitus ystävillesi!

torstai 8. syyskuuta 2016

Mitä sinun pitäisi olla tekemässä juuri nyt?



Hei, sinä siellä. Luet tätä tekstiä tabletilta, puhelimesta tai tietokoneen ruudulta. Eihän vain sen saman ruudun ääressä ole koskaan käynyt niin, että olet jäänyt lueskelemaan aivan yhdentekeviä linkkejä tai somepäivityksiä pitkäksi aikaa, vaikka olisi pitänyt tehdä jotain aivan muuta?

***

Kun joku toinen määrää ajastasi, kuten vaikkapa työpaikalla, tai ollessasi lapsi, ajanhallinta on helpompaa. Joku toinen kertoo sinulle, mitä sinun pitää tehdä ja milloin sen pitää olla valmis. Mutta kun olet itse vastuussa suunnasta ja keinoista, eikä kukaan ulkopuolinen oikeastaan välitä lopputuloksesta, olosuhteet haahuiluun ovat otolliset. Tähän tilanteeseen voi joutua monenlaisessa elämäntilanteessa kotivanhemmuudesta yksinyrittäjyyteen.

"Kun olet itse vastuussa suunnasta ja keinoista, eikä kukaan ulkopuolinen oikeastaan välitä lopputuloksesta, olosuhteet haahuiluun ovat otolliset."

Netin selailu on yksi, mutta ei suinkaan ainoa, päämäärättömän haahuilun väline. Haahuilla voi melkein minkä tahansa toiminnan parissa, mutta se tuntuu yleensä painottuvan aivokuolleeseen nappuloiden paineluun. (Vetkuttelu ja vitkastelu on vähän sama ja vähän eri asia. Joskus vetkuttelu ei olekaan huono juttu. Haahuilu yleensä on.)

Haahuilun vastakohdaksi määrittelen nämä kolme asiaa:

  • tehdä oikeita asioita
  • tehdä asioita oikealla hetkellä
  • tehdä asioita oikeasta syystä


Oikeita asioita. Jotta tiedän mitkä ne oikeat asiat ovat, minun täytyy tietää mikä tavoitteeni on. Täytyy olla kirkkaana silmissä se asia, mitä pitää saada tehtyä. Kirjaan tavoitteet ylös ja muunnan ne toteutettaviksi tehtäviksi. Omia suunnittelutyökalujani ovat Trello ja Workflowy.

Oikealla hetkellä. Kun päätän tehdä jotain, teen sitä ja vain sitä, sen ajan jonka olen varannut kyseiselle tekemiselle. Teen vain yhtä asiaa kerrallaan. Olen läsnä siinä, mitä olen tekemässä. Koko ajan ei tarvitse suorittaa. Kun lepään, lepään hyvällä omallatunnolla. Kaikelle on aikansa.

Oikeasta syystä. Internetin läpi lukemiseen tai puhelinpelin tökkimiseen voi olla hyvä syy. Se voi toimia taukona aivoja rasittavien tehtävien välillä tai se voi palauttaa stressaavasta tilanteesta. Haluan olla tietoisempi siitä miksi teen juuri nyt mitä teen. Tätäkin mietin yhtenä päivänä: Haahuilu on monesti toisten elämästä lukemista tai muiden tekemisten seuraamista. Miksi ihmeessä haluaisin laittaa toisten, ehkä jopa fiktiivisten hahmojen elämän oman elämäni edelle? Haluan luoda itse sisältöä omaan elämääni.

Haahuiltaisiinko vähän vähemmän tästä eteenpäin?


Älä tyydy tykkäämään, jaa tämä blogikirjoitus ystävillesi!