torstai 25. elokuuta 2016

Toimintatorstai: Sisäpuoli ja ulkopuoli


Pihan tasolla ja kulkuväylän varrella oleva makuuhuoneen ikkuna ei houkuta pitämään verhoja auki. Jokseenkin aina kun näkymä on ollut avoin, joku on ohimennessään kurkannut sisälle. Meillä on kauhean kivat naapurit, mutta pidän kuitenkin mieluummin makuuhuoneemme yksityisenä tilana. Siispä olemme eläneet verhojen takana keinovalossa.

Ikuhämärä alkoi käydä hermoille, joten ratkaisin asian ikkunakalvolla. Kalvo peittää sopivasti ikkunan alaosan, ja yläosan peittona voi olla verho tai sitten ei mitään.

Kalvo oli helppo kiinnittää. Ensin varmistettiin että pala on sopivan kokoinen ikkunaan. Meidän piti leikata pieni suiro reunasta pois. Sitten ikkuna puhdistettiin sormen-, tassun- ja kuononjäljistä ja kostutettiin vesi-astianpesuaineseoksella. Kalvopalasta otettiin pois suojamuovi ja se läntättiin märkään ikkunaan. Vesikerroksen päällä kalvon sijoittelun sai vielä viimeisteltyä. Kuplat ja ylimääräiset vedet poistettiin lastalla.

Nyt sisäpuoli pysyy sisäpuolena ja ulkopuoli ulkopuolena. Tykkään että asiat ovat järjestyksessä!


Älä tyydy tykkäämään, jaa tämä blogikirjoitus ystävillesi!

maanantai 22. elokuuta 2016

Tehoa kiertoon




Ihmisen suuria tavaranhallinnallisia haasteita on ajatus "tästä voisi tehdä vielä jotakin" tai sen emo "tätä voisi vielä tarvita". Kaappia täyttävällä esineellä nähdään suurta tulevaisuuden potentiaalia, sitku kolme samanlaista kaapissa säilytettävää varakappaletta ovat hajonneet, sitku elämän nyt viimeistä minuuttia myöten täyttävät aktiviteetit ovat taianomaisesti haihtuneet kalenterista ja on aikaa tarttua vanhaan harrastukseen, sitku yhtäkkiä kymmenen pölynpeittämän vuoden jälkeen keksii sille käyttöä juuri kun on luopunut siitä, eikä mitenkään pärjää ilman sitä.

Perimmäinen ajatus taustalla on: tämä esine on hyödyllisempi käyttämättä omassa kaapissani kuin kierrätyskeskuksessa, josta sen joku toinen voisi ottaa käyttöön.

Ajatteleepa joku oikeasti jopa niinkin, että vaikka tavara ei enää sovellu kiertoonkaan, on parempi säästää sitä omassa kaapissa kuin laittaa se jätteeksi.

Tässä ajatuksessa saattoi olla itua entisinä aikoina, kun jätteet läjitettiin kaatopaikalle hyödyntämättä niiden sisältämää materiaalia tai energiaa. Nyt se edustaa vanhanaikaista ajattelua.

Säästäväisenä ja ekologisena itseään pitävä ihminen voikin oikeastaan olla tuhlaileva ja epäekologinen. Tarvitseva joutuu ostamaan uuden tavaran, vaikka varastoissa olisi kymmenen samanlaista, joita niiden omistajat panttaavat. Neliöitä, ehkä jopa lämmitettyjä, käytetään jätteiden varastointiin, vaikka asukkaat tarvitsisivat säilytys- ja asuintilaa.

Käytetyn kauppa on vilkasta, mutta se voisi olla vieläkin vilkkaampaa.

Omalla kohdallani käytetyn ostamisen suurin hankaluus on se, että tarvittavan asian löytyminen on epävarmaa. Kirppareilla saattaa olla vaikka mitä tarpeellista, mutta siitä ei tiedä. Pitäisi mennä kiertämään ja penkomaan. Tarjolla olevien tavaroiden satunnaisuus voi kannustaa heräteostoksiin ja vähän turhiinkin hankintoihin, kun pitää ostaa jotain kun kerrankin löytää.

Siksi tykkäänkin käytetyn tavaran myyntialustoista kuten Torista ja esimerkiksi pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen verkkokaupasta, jossa voi etsiä haluamiaan tavaroita virtuaalisesti.

Voisiko joskus kaikilla meillä olla oma säilytyskomeron verkkokauppa, jonka avulla voisimme tarjota ja etsiä tarvittavia tavaroita ja saada tavarat tehokkaammin kiertoon? Entä jos säilytyskomeromme olisikin ovi kierrätyskeskukseen? Teknologian ja toimintatapojen kehittyminen saattaa viedä meitä tähän suuntaan.


Älä tyydy tykkäämään, jaa tämä blogikirjoitus ystävillesi!

torstai 18. elokuuta 2016

Toimintatorstai: Hyvästit nappisilmille


Monien palvoma kaapintyhjentäjä Marie Kondo neuvoo säästämään vain ne esineet, jotka säkenöivät iloa. Hienoa! Mutta mitä sitten tehdä, jos kaikki esineet säkenöivät?


Olen todella eläinrakas ja kaikki vähän eläimen näköinenkin on minusta söpöä. Niinpä tällaiselle pehmolle ajatus junnun pehmoleluvaraston raivauksesta tuntui aivan kauhealta. Kaappiin piti saada tilaa, mutta kaikki uhrit tuijottivat minua syyllistävästi nappisilmillään.

"Miksi haluat heittää meidät pois?"

Kumosin kaikki lelut yhteen kasaan lattialle ja käskin junnua ottamaan erilleen ne muutamat, joista hän tykkää eniten. Junnu osoittautuikin paljon kovasydämisemmäksi kuin äitinsä, lempparit löytyivät helposti. Mitä tehdä lopuille?

"Kuinka voit luopua meistä? Emmekö olleet tarpeeksi söpöjä?"

Pistin silmät kiinni, pidätin henkeä ja tungin raukat muovipussiin (kääk!). Toimitin ne mahdollisimman nopeasti kierrätyskeskukseen.

Mikä erikoisinta, en ole miettinyt niitä sen enempää kuin kun ne olivat vielä junnun kaapissa säilytyslaatikossa. Toivottavasti ovat päässeet uudessa kodissa kaikenlaisiin kivoihin leikkeihin mukaan!

P.S. Kööpenhaminan eläintarhassa oli kova paikka...




Älä tyydy tykkäämään, jaa tämä blogikirjoitus ystävillesi!

maanantai 15. elokuuta 2016

Uusia tavaroita vai tapoja?

Kuva: Beta-J

Mikä ongelma meillä onkaan, siihen löytyy kaupasta aina jokin tavara, joka ratkaisee sen. Huonon kuntomme ratkaisevat uudet lenkkarit, ryppyisen naamamme ratkaisee kimaltavassa purkissa oleva voide ja epäjärjestyksemme ratkaisee kasa uusia koreja ja koukkuja. Lasten pyykkisotkun ratkaisee vaikkapa rengas, jonka läpi lapsi voi heittää likaiset vaatteensa pyykkiin kuin pallon koriin.

Yleensä kuitenkaan emme tarvitse lisää tavaraa, vaan uusia tapoja ajatella ja toimia arjessa.

Ei mikään linnunpöntön muotoinen kukkuva designavainkaappikaan saa avaimia pysymään tallessa, jos niitä ei kotiin tullessa palauta aina omalle paikalleen. Jos tapa on kunnossa, kelpaa mikä tahansa ruosteinen koukku.

Monet valittavat loputonta pyykkivuorta. Jos ostat lisää pyykkikoreja, saat lisää pyykkikoreja täynnä pyykkiä. Sen sijaan olisi hyödyllisempää vaikkapa vähentää vaatteiden ja liinavaatteiden määrää ehkä kolmasosaan niin, että koko perheen tarvitsemaa määrää ei olisi sekä kaapissa, pyykissä että taittelua odottelemassa.

Aina ei tarvita edes aivan uusia ja mullistavia tapoja toimia. Uusi ajatus voi olla ihan vain se, että tekee tietyt vanhat tutut asiat vähän useammin ja säännöllisesti. (Tai että edes pitää ajatuksen mukana, kun tekee jotain, heh, tiedätte varmaan mitä tarkoitan.)

Tiskipöytä ja roskiskaapin kierrätyspiste pysyvät siisteinä, kun pullot, pahvit, paperit, metallit, lasit, patterit ja muovit viedään säännöllisesti ja usein kierrätykseen.

Suurella vaivalla luotu järjestys pysyy yllä, kun tavarat jaksetaan laittaa aina käytön jälkeen takaisin paikoilleen. Jos ne jättää niille sijoilleen, vanha kaaos palaa väistämättä takaisin.

Uuden tavan omaksumista ja ylläpitämistä toki helpottaa se, että olosuhteet ja välineet ovat kunnossa. Onhan mukavampi käydä lenkillä ulkoiluttamassa kivan näköisiä ulkoiluvaatteita, ja jätteiden lajittelukin toimii paremmin, kun eri jätelajeja varten kaapista löytyy juuri sopivat ämpärit. Olosuhteet ovat kuitenkin vain alku, ja oma säännöllinen toimintasi ratkaisee, miten onnistut.

Rutiinit ovat ystäviämme ja omia tottumuksiaan on aina mahdollista muuttaa, jos haluaa. Säästä luonnonvaroja ja lompakkoasi, satsaa tavaroiden sijasta päivittäisiin tapoihin!


Älä tyydy tykkäämään, jaa tämä blogikirjoitus ystävillesi!